Digitaalisia valheita vai historiallista tietoa? : aineellisen todellisuuden, kerronnan ja historiallisen tiedon suhde yhdistetyn todellisuuden teknologiaa hyödyntävissä menneisyyden esityksissä
Viinikkala, Lauri (2019-01-26)
Digitaalisia valheita vai historiallista tietoa? : aineellisen todellisuuden, kerronnan ja historiallisen tiedon suhde yhdistetyn todellisuuden teknologiaa hyödyntävissä menneisyyden esityksissä
Viinikkala, Lauri
(26.01.2019)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7524-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7524-2
Tiivistelmä
Väitöskirja tarkastelee yhdistetyn todellisuuden teknologian hyödyntämistä menneisyyttä koskevan tiedon esittämisen ja tuottamisen apuvälineenä. Tutkimus keskittyy siihen, millaiseksi aineellisen todellisuuden, kerronnan ja historiallisen tiedon välinen suhde muodostuu yhdistettyyn todellisuuteen perustuvissa menneisyyden esityksissä. Näitä esityksiä tarkastellaan kertomuksina ja niiden suhdetta menneisyyden fyysisiin jäänteisiin sekä historialliseen tietoon analysoidaan hyödyntämällä autenttisuuden käsitettä. Tutkimus kytkeytyy historiatieteen tietoteoriaan ja historiografian filosofiaan, mutta luonteeltaan monitieteisenä myös museologiaan, narratologiaan sekä tietotekniikkaan.
Tutkimus koostuu johdanto- ja yhteenveto-osasta, kuudesta artikkelista sekä yhdestä yhdistetyn todellisuuden sovelluksesta. Artikkeleissa on käsitelty yhdistetyn todellisuuden sovellusten teknistä perustaa, yhdistetyn todellisuuden tapoja tuottaa historiallisia kertomuksia, sen suhdetta aineelliseen ja aineettomaan kulttuuriperintöön ja autenttisuuden käsitteeseen sekä yhdistettyä todellisuutta tilallisia ja moniaistisia kokemuksia tuottavana teknologiana. Artikkelien lisäksi mukaan otettu yhdistetyn todellisuuden sovellus tarjoaa tarkasteltuja teemoja havainnollistavan käytännön esimerkin.
Aineistona on käytetty joukkoa Turun yliopistossa osana Futuristic History- ja MIRACLE-hankkeita toteutettuja yhdistettyyn todellisuuteen perustuvia menneisyyden esityksiä sekä niiden tuottamisen yhteydessä tehtyjä havaintoja.
Tutkimus osoittaa, että yhdistetyn todellisuuden teknologiaan perustuvat menneisyyden esitykset, jotka muodostuvat aineelliseen todellisuuteen yhdistetyistä digitaalisista lisäyksistä ja kielellisestä kerronnasta, voivat välittää sekä kielellistä että ei-kielellistä historiallista tietoa. Autenttisuuden käsite on esitysten välittämän tiedon arvioinnin helpottamiseksi mielekästä jakaa kahteen osaan. Näistä historiallinen autenttisuus merkitsee menneisyyden jäännösten ikää ja vastaavuudellinen autenttisuus puolestaan sitä, että esitykset vastaavat olemassa olevaa tietoa menneisyyden olosuhteista. Lisäksi tutkimus osoittaa, että ollakseen akateemisen arvioitavuuden kriteerit täyttävää on menneisyyden esityksen sisällettävä myös esittämiensä kertomusten taustoista ja synnystä kertova paradata. Digital lies or historical knowledge? The relationship between physical reality, narration and historical knowledge in representations of the past based on mixed reality technology
The subject of this dissertation is the use of mixed reality (MR) technology in representing and creating historical knowledge. The study examines the relationship between physical reality, narration and historical knowledge in representations of the past based on MR technology. These representations are studied as narratives and their relation to the physical remains of the past and historical knowledge is analysed with the help of the concept of authenticity. The thesis is connected to epistemology and philosophy of historiography but as a multidisciplinary study also to museology, narratology and information technology.
The thesis entails an introductory and summary part, six articles and a MR application. The articles deal with technical background of MR applications, the ways in which MR creates historical narratives, relation of technology to tangible and intangible cultural heritage and to the concept of authenticity, as well as MR as means to produce spatial and multisensory experiences. The MR application in turn brings in a practical example illustrating the scrutinised themes.
The source material of the study consists of representations of the past based on MR and created as part of the Futuristic History and MIRACLE projects at the University of Turku as well as the observations made during the creation processes.
The study shows that representations of the past based on MR and comprised of physical reality supplemented with digital additions and lingual narration can convey both lingual and non-lingual historical knowledge. The results reveal that the concept of authenticity is more useful in evaluating historical knowledge within the representations if it is divided into subcategories of historical authenticity and authenticity of correspondence. The former indicates the age of the remains of the past whereas the latter stands for correspondence between the representations and existing historical knowledge about the past circumstances. In addition, the study suggests that in order to be academically assessable the representations of the past should include so-called paradata about the sources and creation processes of the narratives they convey.
Tutkimus koostuu johdanto- ja yhteenveto-osasta, kuudesta artikkelista sekä yhdestä yhdistetyn todellisuuden sovelluksesta. Artikkeleissa on käsitelty yhdistetyn todellisuuden sovellusten teknistä perustaa, yhdistetyn todellisuuden tapoja tuottaa historiallisia kertomuksia, sen suhdetta aineelliseen ja aineettomaan kulttuuriperintöön ja autenttisuuden käsitteeseen sekä yhdistettyä todellisuutta tilallisia ja moniaistisia kokemuksia tuottavana teknologiana. Artikkelien lisäksi mukaan otettu yhdistetyn todellisuuden sovellus tarjoaa tarkasteltuja teemoja havainnollistavan käytännön esimerkin.
Aineistona on käytetty joukkoa Turun yliopistossa osana Futuristic History- ja MIRACLE-hankkeita toteutettuja yhdistettyyn todellisuuteen perustuvia menneisyyden esityksiä sekä niiden tuottamisen yhteydessä tehtyjä havaintoja.
Tutkimus osoittaa, että yhdistetyn todellisuuden teknologiaan perustuvat menneisyyden esitykset, jotka muodostuvat aineelliseen todellisuuteen yhdistetyistä digitaalisista lisäyksistä ja kielellisestä kerronnasta, voivat välittää sekä kielellistä että ei-kielellistä historiallista tietoa. Autenttisuuden käsite on esitysten välittämän tiedon arvioinnin helpottamiseksi mielekästä jakaa kahteen osaan. Näistä historiallinen autenttisuus merkitsee menneisyyden jäännösten ikää ja vastaavuudellinen autenttisuus puolestaan sitä, että esitykset vastaavat olemassa olevaa tietoa menneisyyden olosuhteista. Lisäksi tutkimus osoittaa, että ollakseen akateemisen arvioitavuuden kriteerit täyttävää on menneisyyden esityksen sisällettävä myös esittämiensä kertomusten taustoista ja synnystä kertova paradata.
The subject of this dissertation is the use of mixed reality (MR) technology in representing and creating historical knowledge. The study examines the relationship between physical reality, narration and historical knowledge in representations of the past based on MR technology. These representations are studied as narratives and their relation to the physical remains of the past and historical knowledge is analysed with the help of the concept of authenticity. The thesis is connected to epistemology and philosophy of historiography but as a multidisciplinary study also to museology, narratology and information technology.
The thesis entails an introductory and summary part, six articles and a MR application. The articles deal with technical background of MR applications, the ways in which MR creates historical narratives, relation of technology to tangible and intangible cultural heritage and to the concept of authenticity, as well as MR as means to produce spatial and multisensory experiences. The MR application in turn brings in a practical example illustrating the scrutinised themes.
The source material of the study consists of representations of the past based on MR and created as part of the Futuristic History and MIRACLE projects at the University of Turku as well as the observations made during the creation processes.
The study shows that representations of the past based on MR and comprised of physical reality supplemented with digital additions and lingual narration can convey both lingual and non-lingual historical knowledge. The results reveal that the concept of authenticity is more useful in evaluating historical knowledge within the representations if it is divided into subcategories of historical authenticity and authenticity of correspondence. The former indicates the age of the remains of the past whereas the latter stands for correspondence between the representations and existing historical knowledge about the past circumstances. In addition, the study suggests that in order to be academically assessable the representations of the past should include so-called paradata about the sources and creation processes of the narratives they convey.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2824]